Ella Junnila

Team Renta

”Haluan hypätä ilon kautta”

Korkeushyppy valikoitui Ella Junnilan lajiksi urheilukoulun kesäharjoituksissa, seitsemän–kahdeksan vanhana. Valintaa ei ole tarvinnut katua. Kesällä 2019 Ella nosti SE-rimaa kahteen otteeseen uusille lukemille. Ennätysnainen kertoo nauttivansa hyppäämisestä hirveästi. Parhaat tulokset tulevatkin Ellan sanoin ilon kautta.

”Olin kova penkkiurheilija jo silloin, ja samana kesänä järjestettiin myös arvokisat. Minua vanhemmalla ikäryhmällä oli korkeushyppyä sinä päivänä, ja halusin mennä hyppäämään heidän kanssaan. Korkeushypppy tuntui helpolta lajilta sisäistää. Koin olevani hyvä siinä heti alusta lähtien”, Ella muistelee.

Ellan tähänastisen uran käännekohtiin kuuluu nykyiselle tekniikkavalmentajalle, Jouko Kilvelle, siirtyminen vuonna 2016.

”Silloin muutettiin harjoittelua ja sen kautta on päästy tilanteeseen missä nyt ollaan. Myös 190 cm ylitys ensimmäisen kerran on henkilökohtaisesti iso, tärkeä juttu, kuten oli seuraavana kesänä hypätty nuorten EM-mitali.”

Parannusta hyppy hypyltä

Korkeushyppääjältä vaaditaan keskittymistä ja paineensietokykyä. Lisäksi korkeushyppääjän pitää sietää – ja Ellan mukaan hieman jopa nauttiakin siitä – että kilpailut kestävät pitkään ja ratkaisut nähdään vasta ihan lopussa.

”Ensimmäisellä kierroksella ei voi tehdä sitä parasta hyppyä. Jos hyppäät 160 cm riman yli, tulos on 160 cm eikä senttiäkään sen enempää. Pitää pystyä keskittymään koko kisan ajan, usein jopa kaksi tuntia. Samalla täytyy pitää keho vireessä koko sen ajan.”

Lihakset täytyy pitää lämpimänä koko kisan ajan. Myös hermoston täytyy olla hereillä suoritusta varten.

”Pitkä kilpailu vaatii tarpeeksi vaatetta, erityisesti Suomessa, jossa lämpötila heittelee kesälläkin jopa 10 asteen alle. Lisäksi osa urheilijoista käyttää lämpögeelejä. Sopivin väliajoin tehdään myös teräviä ponnistuksia, hyppelyitä tai juoksuvetoja, jotta lihakset pysyvät vireessä ja hermosto hereillä. Jokainen urheilija määrittelee itse mikä toimii. Itse tykkään pohjehyppelyistä ja lyhyistä spurteista”, Ella avaa.

Yksi Ellan vahvuuksista korkeushyppääjänä on kyky parantaa suoritusta koko pitkän kilpailun läpi, hyppy hypyltä.

”Lajin parhaita puolia on se, että kisa ei ole todellakaan ohi jos sattuu yksi heikko suoritus. Ensimmäinen hyppy ei ratkaise vielä mitään kumpaankaan suuntaan.”

Rohkeat naiset esikuvina

Samaistuttavat esikuvat ovat itse kullekin tärkeitä – niin urheilussa kuin elämässä yleensä. Ella mainitsee kaksi vahvaa naista jotka ovat tehneet erityisen vaikutuksen.

”Lajin parissa ainoa selkeä fanituksen kohde on Tia Hellebaut. Hän on belgialainen, uransa jo lopettanut korkeushyppääjä. Aloitin fanituksen jo nuorena. Minulle oli määrätty lukulasit, ja Tiassa kiinnosti se, että hän hyppäsi silmälasit päässä. Kenelläkään muulla ei ollut naisten korkeuspaikalla laseja, joten hän oli nuorelle Ellalle sellainen bondaamisen kohde. Sellainen, että hei vitsit, tuolla on huippu-urheilija jolla on myös lasit! Se oli mulle tärkeätä siinä kohdassa.”

Ellalle oma isoäiti on yksi suurimpia esikuvia. ”Hän on ihan huipputyyppi. Fanitan häntä kovasti. Hän esimerkiksi lähti minua nuorempana naisena Saksaan maatalousharjoitteluun – aikana jolloin maailma oli hyvin erilainen. Se, miten rohkea nuori nainen hän on ollut, ja nyt yli 70 vuotiaana on edelleen, on ihailtavaa”, Ella kertoo.

Urheilun lisäksi Ella kertoo pitävänsä politiikan seuraamisesta, mikä on ollut hänen perheensä pitkäaikainen, yhteinen harrastus. ”Kotona puhutaan poliittisista aiheista – ei tosin aina niin vakavasti. Yhteiskunnalliset asiat ovat lähellä sydäntä.”

Ella ei ole puoluepolitiikassa mukana, eikä koe että haluaisikaan. Häntä kiinnostaa ennemmin politiikan tutkimus, yhteiskunnalliset vaikutukset, syyt ja seuraukset sekä kaikki muu mikä politiikkaan liittyy. Tulevaisuuden opintohaaveet liittyvät myös tähän teemaan.

Hyppyjä ilon kautta

Ellan rahkeet korkeushyppääjänä voivat hyvinkin riittää tulevaisuudessa kahden metrin haamurajan ylitykseen.

”En mieti päivittäin, että koska se kaksi metriä rikkoutuu. Ennemmin ajattelen niin, että teen joka päivä töitä sen eteen, jotta se tapahtuu. Mulla on tapana asettaa hallilla silloin tällöin rima sinne kahteen metriin. Katselen sitä ja merkkailen siinä. Tänä päivänä kaksi metriä ei näytä ollenkaan niin korkealta kuin kolme-neljä vuotta sitten”, Ella miettii.

Ella paransi kesällä 2019 suomen ennätystä kahdessa kilpailussa. Ensin kesäkuussa Turussa ylittyi 194 senttimetriä. Heinäkuussa Tampereella ennätys parani jälleen sentillä lukemaan 195 cm.

”Turun kisapäivälle oli asetettu paineet… ei välttämättä suomenennätystä varten, vaan ylipäätään että nyt hypätään hyvä tulos. Olin todella latautunut siihen kisaan ja tiesin olevani hyvässä kunnossa. Ennätyksen rikkominen oli räiskähtelevä riemun tunne. Tampereella taas latausta ei ollut juurikaan. Taustalla oli ollut pientä nilkkavaivaa, ja suhtauduin siihen päivään harjoituksena nuorten EM-kisoihin. Siksi en osannut yhtään odottaa ennätystä. Olin tosi yllättynyt, mutta tottakai ylpeä myös siitä!” Ella kertoo.

Jokaisella urheilijalla on paineita. Ellaa selättää paineet parhaiten keskittymällä vain nauttimaan hyppäämisestä.

”Joka kerta ajattelen, että teen tätä itselleni ja nautin tästä ihan hirveästi. Mä vaan tykkään hypätä! Ja haluan aina pikkuisen korkeammalle. Kun tietää olevansa hyvässä kunnossa, voi luottaa siihen että keho toimii. Itseluottamuksen luominen on minulle avain paineiden käsittelyyn.”

”Olen joskus yrittänyt keskittyä johonkin tiettyyn tulokseen tai sijoitukseen, mutta se ei ole toiminut. Haluan jatkossakin hypätä ilon kautta”, Ella kiteyttää.

Energiaa tukijoukoilta

Huippu-urheilu vaatii uhrauksia – myös taloudellisesta näkökulmasta. Ella Junnila on kiitollinen yhteistyöstä Rentan kanssa, sillä se mahdollistaa ammattilaisuuden. Kemiat tuntuvat kohtaavan renttaajien kanssa muutenkin hyvin.

”Ilman Rentan tukea minulla ei olisi mahdollisuutta urheilla täysipäiväisesti. Olisi väkisinkin käytävä jossain sivutoimisissa töissä. Lisäksi Rentalla on ihan huipputyyppejä! Tykkään heistä ihan hirveästi. Tykkään myös siitä energiasta joka yrityksessä on, ja siitä asenteesta millä he tekevät sitä mitä he tekevät”, Ella fiilistelee.

Menestyksestä Ella kiittää myös taustavoimiaan: valmentajia sekä fysiikkatiimiä. Luottamuksen arvoista ihmistä kysyttäessä Ella nimeää koko kollektiivisen yhteisön hänen uransa takana.

”Leikkisästi olen joskus puhunut elämäni miehistä, joille saan jakaa niin urheilun kuin siviilielämän huolet. Toki toinen valmentajistani on myös puolisoni, joten siviilielämä on sitäkin kautta lähellä. Jos urheilun kannalta katsoo, valmentajat Jouko Kilpi ja Mikko Rummukainen, hierojat Ville-Matti Rantala ja Heikki Koskela sekä fysioterapeutti Juuso Sillanpää – siinä on se kaikista luotettavin ryhmä.”

Lopuksi Ellalla on vielä yksi viesti ihmisille.

”Urheilua ei tarvitse eikä pidä ottaa liian vakavasti. Sitä ilosanomaa haluaisin saada leviämään maailmaan.”

Ella Junnila

Syntymäaika: 6.12.1998

Laji: Korkeushyppy

Seura:
Tampereen Pyrintö

Pitkän tähtäimen tavoite:
Pitkä ja kovatasoinen ura

Saavutukset
Naisten Suomen ennätys korkeushypyssä: 195 cm
Alle 23-vuotiaiden EM-kulta: 2019
Kulta – Kalevan kisat: 2019
Hopea – Kalevan kisat: 2018
Ella somessa