Renta mukana Pyhällä tekemässä paralumilautailun historiaa
Rullaharja sihisee useammassa voitelupenkissä. Eri maiden liput liehuvat aurinkoisessa kevätilmassa. Joukossa liehuu myös eräs tuttu oranssi viiri. Käsillä on historiallinen hetki, sillä hetken päästä Pyhätunturilla nähdään ensimmäistä kertaa paracrossin mm-historiassa neljä laskijaa yhtä aikaa radalla. Lautojen luistoon haetaan maksimaalista nopeutta, sillä marginaalit ovat pienet. Lähtöpaikalla käy kuhina, kun viitisenkymmentä lumilautailijaa lähes 20 maasta valmistautuu mittelemään paracrossin maailmanmestaruuksista. Joltain lahkeesta pilkistää proteesi. Joltain on amputoitu molemmat kädet. Jokaista yhdistää periksiantamattomuus.
Huippu-urheilijoita, hurjalla taustalla
Radalle katselee myös lajin suomalainen tähti; olympiavoittaja, maailmanmestari ja X-games -voittaja Matti Suur-Hamari. Pyhä on Matille tuttu paikka, sillä hän on harjoitellut täällä jo vuosikaudet lumilautakrossia. Kyseessä on laji, jonka suomenmestaruuden mies on voittanut myös yleisessä sarjassa – ensimmäisenä vammaisurheilijana koskaan.
Tällä kertaa Suur-Hamari ei kuitenkaan saa mahdollisuutta puolustaa mestaruutta kotikisoissa. Kantositeessä lepäävä, pari viikkoa aiemmin olkapäästä leikattu käsi pitää miehen katsomon puolella. Kohtalo kirpaisee, mutta Matin luonteeseen ei surkuttelu sovi. Tämä on huippu-urheilua. Lumilautakrossi on vauhtilaji, jossa välillä rytisee.
Paralumilautailusta puhuttaessa monen urheilijan taustalla on hurja tarina. Johonkin on iskenyt 6000-voltin sähkölinja, toiselta hai vienyt molemmat kädet.
Matti Suur-Hamari
Suur-Hamarin elämän muutti vuonna 2009 hirvittävä moottoripyöräonnettomuus. Mies on aikaisemmin kertonut medialle amputaation silti omalla tavallaan antaneen hänelle paljon enemmän kuin mitä se otti pois. Hän on päässyt rakastamansa lajin huipulle, reissaamaan ja tutustumaan ihmisiin ympäri maailmaa sekä voittanut paralumilautailussa kaiken mahdollisen.
Lumilautakrossissa ei tyylipisteitä jaeta
”Lumilautakrossi on lumilautalajien vauhtilaji. Rata koostuu hypyistä, kummuista ja kallistetuista käännöksistä. Se on tarkoitus laskea mahdollisimman nopeasti startista maaliin. Tyylillä ei ole väliä, kunhan on nopea!” Suur-Hamari kertoo.
”Paralumilautailun ero vammattomien puolelle on vain, että meillä on kolme eri vammaluokkaa johon urheilijat luokitellaan. LL1 kategoria on urheilijoille jolla on reisiproteesi tai tätä vastaava toiminnallinen vamma, LL2:n eli oman luokkani urheilijoilla on sääriproteesi tai vastaava toiminnallinen vamma ja UL sarjassa kilpailevilla on yläraajavamma”, Suur-Hamari selventää.
”NELJÄN LASKIJAN BOARDERCROSSISSA ON JÄNNITYSTÄ. SE ON YLEISÖLLE PALJON MIELENKIINTOISEMPI KILPAILUMUOTO KUIN AIKALASKUT”
– PATRICK MAYRHOFER, AUT (UL)
Laskijoiden vammoista huolimatta Pyhällä lasketaan todella lujaa. ”Keskiviikon banked slalomin voittajat kellottivat noin kaksi sekuntia kovemman ajan kuin minä. Se on iso ero”, kertoo useammankin banked slalom -kisan Suomessa voittanut, esilaskijan tehtävään valmistautuva Tuukka Tams.
Lumilautakrossin finaalissa kelloa ei enää tuijoteta, vaan sarjasta riippuen kaksi tai neljä laskijaa sinkoaa itsensä samalle radalle yhtä aikaa. Hurjan näköisiltä kaatumisilta ei tässä leikissä yleensä vältytä. Yleisö jännittää kilpailua kuka villisti ulvoen, kuka suun lapasillaan peittäen.
Myös Suur-Hamari seuraa maalialueelta, kun kovimpiin kisakumppaneihinsa lukeutuva yhdysvaltain Keith Gabel laskee loppusuoran rytinän läpi pitkän uransa ensimmäiseen suureen voittoon. Sama mies seisoi viime vuonna Pyeongchangin paralympialaisten palkintopallilla hopeakorokkeella Suur-Hamarin alapuolella. Nyt Matti harppoo riemusta villisti karjuvan Gabelin ja toiseksi laskeneen Ben Tudhopen luokse onnittelemaan vastustajiaan. Tai tässä tapauksessa pikemminkin ystäviään.
Vaikka lumilautakrossissa ei tyylipisteitä jaeta, on paralumilautailun positiivisessa hengessä, ilossa ja yhteisöllisyydessä jotain erittäin vaikuttavaa josta saisimme kaikki ottaa oppia.
Matti Suur-Hamarin sanoin: ”ainut vamma mitä ihmisellä voi olla on huono asenne.”
“NÄISSÄ KISOISSA PITÄÄ TAISTELLA KUIN ELÄIN, JOTTA PYSTYY HAKEMAAN OHITUKSIA TAI PYSYMÄÄN JOHDOSSA”
–KEITH GABEL, USA (LL2)
