#19 & 20 – ”VASTUULLISUUTTA VOI PITÄÄ YRITYKSEN KIIKAREINA” – TEKNISEN KAUPAN LIITON JOHTAVA ASIANTUNTIJA JUHA ALA-HIIRO

Tärkeässä osassa on tiedon välittäminen eri osapuolille. Pitää varmistaa, että yritysten näkökulmat ymmärretään poliittisessa päätöksenteossa, ja myös suodattaa viestejä yritysten suuntaan. Tämän vuoksi Ala-Hiirolla on paitsi laaja näkökulma, myös tarkka pulssi siitä, miten tekniset alat kehittyvät sekä minkälaisia haasteita ja virtauksia alat kohtaavat. Kaksi vahvaa trendiä ovat vastuullisuus ja osaajapula.

Renttaaja Podcastin Simo Vilhunen keskusteli Ala-Hiiron kanssa niiden lisäksi myös muista maailmaa ja markkinoita mullistavista liikkeistä, jotka ovat vaikuttaneet yritysten näkymiin niin raaka-aineiden, komponenttien, viestinnän kuin logistiikan näkökulmasta.

Keskustelu on nauhoitettu 29. kesäkuuta 2022, ja jaettu kahteen osaan;
Osa 1; puheenaiheina mm. tekninen kauppa, vastuullisuus ja osaajapula
Osa 2; puheenaiheina mm. työkonekoulutus, markkinahäiriöt ja tulevaisuus

Kuuntele jaksot osissa tai yhteen putkeen! Ohessa otteita keskustelusta.

10,4 miljardin liikevaihdon edunvalvoja

Juha Ala-Hiiro, kerrotko; mitä tarkoittaa tekninen kauppa? Mitä tekee teknisen kaupan liitto? Minkälaisia jäseniä teillä on?

”Teknisen kaupan liitto on 103- vuotias liitto. Meidän jäsenet ovat yrityksiä; meillä on noin 400 yritystä 24 eri toimialalla. Yhteenlaskettu liikevaihto Suomen toimintojen osalta on 10,4 miljardia euroa. Näitä yhdistää se, että jokainen yritys tuo maahan, tukkumyy tai vie jotain teknistä laitetta, -konetta tai -tuotetta. Esimerkiksi itselläni on 11 toimialaa, joista yksi on rakennuskonevuokraus – ja jos koko kavalkadi mennään, niin nappiparistosta torninosturiin. Hyvin mielenkiintoisia toimialoja!”

”Meillä myös materiaalikauppa, esimerkiksi teräskauppa, on vahva. Sitä hoitaa meidän toimitusjohtaja. Lisäksi on teollisuuden koneita, kemiallisia aineita ja ihan kuluttajakäyttöön moottoripyörät, moottorikelkat, maastoajoneuvot, ja itselläni on ehkä kaikille tuttu kuluttajatuote – renkaat.”

” Ei olla mikään työmarkkina- tai työnantajajärjestö vaan edunvalvontajärjestö. Se tarkoittaa, että yritetään tukea yrityksiä omassa toiminnassaan. Ehkä tärkein asia siellä on se tieto, mitä me välitämme.”

”Tärkeä tehtävä on myös, että tehdään markkinoista tilastoa; miten tekninen kauppa kehittyy? Miten Suomessa mennään verrattuna maailman tilanteeseen?”

”Sitten tietysti me ollaan EU:n jäsenmaa, ja sieltä tulee varsinkin koronan jäljestä ryppäinä erilaisia asetusehdotuksia. Niistä aika moni koskettaa meidän jäsenyrityksiä. Esimerkiksi uusi koneasetus, eli entinen konedirektiivi – eilen viimeksi tuli siitä väliaikatietoa. Teen yhteistyötä eri virkamiestahojen kanssa, ja eri ministeriöiden neuvottelukunnissa istun, jotta saataisiin ajantasaista tietoa; oli se sitten koneasetus tai akkuasetus tai jäteasetus. Yllättävän paljon on sellaista suodatettavaa.”

”Kun tulee uusi koneasetus, siinä tulee kansallinen kuuleminen. Yksi tärkeä tehtävä, millä me pyrimme yritysten etua ajamaan, on antaa lausuntoja näistä. Esimerkiksi eilen oli juuri uudesta ajoneuvoasetuksesta. Pyritään pitämään sitä näkökulmaa esillä, että mitä yritysten näkökulmasta tulisi ottaa huomioon.”

”Maailma muuttuu ympärillä. Me yritetään katsoa tiukasti tulevaisuuteen. Mihin suuntaan maailma on menossa? Ymmärretään myös, että maailma pätkitään tiettyjen vuosien mittaisiin pätkiin; ensi keväänä on eduskuntavaalit ja taas tulee uusia pelisääntöjä. Me yritämme vaikuttaa tuleviin hallitusohjelmiin, että meidän jäsenille tärkeät asiat tulisivat esiin ja miten yritykset voivat saada apua ja tukea yhteiskunnalta.”

Kerro vähän miten olet tällaiseen pestiin päätynyt?

”Itselläni tämä on hyvä läpileikkaus ja koonti omasta työurasta. Ihan alkua pitäen olen kyläkoulun johtaja-opettaja Lapualta. Sieltä aikanaan lähdin oppimateriaalikustantajalle, sieltä painotaloon töihin, sieltä rakennusliikkeelle varatoimitusjohtajaksi. Sitten on ollut erilaisia – Pohjola-vakuutuksessa esimerkiksi yrittäjille tarjoamassa vakuutuksia – hyvin monipuolista, ja nyt olen sitten päässyt tämmöiseen. Kokemuksesta ja tapaamistani ihmisistä on varmasti hyvin paljon hyötyä. Tämä on vuorovaikutteista työtä.”

Vastuullisuus on kuin yrityksen kiikarit

Mennään siihen, mitä trendejä on teidän toimialoilla nähtävissä? Miten maailma makaa?

”Viikko sitten olin Riikassa, missä kokoontui Euroopasta ja vähän laajemmaltakin alueelta yli 340 rakennuskonevuokrauksen ammattilaista kahdestakymmenestä maasta. Siellä keskusteltiin samoista asioista, jotka meilläkin ovat pinnalla; yhtenä vastuullisuus, johon ei pelkästään liity vähäpäästöisyys ja vähäpäästöiset työkoneet, ja toinen on osaajapula. Ne näyttävät olevan kautta maailman hyvin merkittäviä trendejä – ei vain teknisen kaupan alalla.

”Liikenteen sähköistyminen vaikuttaa merkittävästi myös työkonealaan.”

Miten vastuullisuudesta keskusteltiin konevuokrauksen ammattilaisten kesken? Nähtiinkö siellä ympäristönäkökulman lisäksi vastuullisuuden sosiaalista puolta?

”Kyllä selkeästi vastuullisuus nähdään laajempana. Yhteiskunnallisen vaikutuksen ja sosiaalisen vaikutuksen lisäksi, ehkä normaalien vastuullisuusmääritelmien ulkopuolelta, nostettiin vahvasti myös turvallisuus. Koneiden ja laitteiden vaatimustenmukaisuus on iso asia. Nopeimmat yritykset osoittavat jo itse vastuullisuutensa. Esimerkiksi mitkä heidän päästöt ovat ja miten he niihin suhtautuvat? Vastuullisuudesta on tullut iso markkinatekijä, kuten muualla, myös rakennuskonevuokrauksessa.”

Markkinajohtajat, ja varsinkin ne jotka haluavat asemansa pitää, koettavat tehdä asioita ”etupeltoon”. Tehdään itse investointeja ja yritetään antaa näyttöjä asiakkaille ja sidosryhmille jo ennen kuin niitä aletaan vaatia. Yritetään katsoa tulevaisuuteen. Miten itse näet asian?

”Kyllä, ja osaajapula liittyy tähän vastuullisuuteen sillä tavalla, että yrityksillä on omaa koulutustoimintaa. Suomessa on merkittävää koulutusta esimerkiksi liikkuvien nosturien kohdalla, erikoisosaamista joka vaatii erikoiskoulutusta. Yritykset ottavat koppia kenties jonkun mielestä yhteiskunnan velvoitteesta. Erikoiskouluttaminen, täydennyskouluttaminen ja uusien asioiden siirtäminen. Nyt kun suuret ikäluokat alkavat siirtymään eläkkeelle, myös se hiljaisen tiedon siirtäminen.”

Suurten ikäluokkien eläköitymisestä on puhuttu jo pitkään, mutta se ei aina ole näkynyt tällaisen kolmekymppisen näkökulmasta niin päin naamaa kuin joskus lehtiotsikoissa viritellään. Onko tässä jotain pientä kohtaanto-ongelmaa, että osaamista ei ole oikeissa paikoissa tai ihmisten kiinnostus ei ohjaudu niille aloille missä on kovin tarve?

”No kyllä, jos ajatellaan että Suomessa melkein 5000 jäi ilman opiskelupaikkaa, ja saman verran jäi paikkoja täyttämättä. Totta kai on olemassa toimialoja jotka kiinnostavat, ja sitten vähemmän suosittuja toimialoja.”

”Skills Finland on tehnyt tutkimuksen, että millä perusteella peruskoulun päättävä nuori valitsee opiskelupaikan? 60 % kohdalla päätökseen vaikuttaa vanhempien mielipide toimialasta. Se on jännä ilmiö, mikä asettaa haasteita oppilaitoksille ja yrityksille kertoa omasta toimialasta vähän laajemmin. Ja sitähän mekin täällä tietysti ollaan tekemässä.”

”Kun hetkeksi pysähtyy miettimään

mitä on tapahtunut lähimenneisyydessä,

ei tarvitse olla tulevaisuudestakaan huolissaan.”

Se ei ole varmasti mikään uusi ilmiö, mutta sitä ei passaa myöskään unohtaa. Mitä jos yhdistää nuo kaksi Riikan teemaa; vastuullisuuden ja osaajapulan? Mikä merkitys vastuullisuudella on rekrytointimarkkinoilla? Heitän hypoteesin, että ainakin tietyt porukat haistelevat, että tämä on varmaan hyvä kelkka mihin hypätä, jos yritys tekee vastuullisuuden eteen töitä? Miten itse näet; onko tuo kuinka yleinen tapa ajatella?

 ”Parin viimeisen vuoden aikana oma ajatus on kääntynyt siihen, että vastuullisuutta voi pitää vähän kuin yrityksen kiikareina. Ihmiset ja työnhakijat huomaavat sen, että jos yritys on aktiivinen vastuullisuudessa, he ovat hyvin tulevaisuusorientoituneita. Jos itse hakisin töitä, miettisin menenkö työpaikkaan jossa on tulevaisuutta vai en? Ehkä aikaisemmin itsekin ajattelin, että nuoret ovat kiinnostuneita vastuullisuudesta, mutta kyllä nykyisin ihan kaikki ikäluokat ovat siitä kiinnostuneita.”

”Vastuullisuuteen liittyy myös se, että eivät viisikymppiset mitään ikäloppuja ole. Hyvin moni vaihtaa työpaikkaa, ja myös he ovat hyvin kiinnostuneita vastuullisuudesta.”

Median välityksellä on saanut lukea, että viisikymppiset saattavat kokea että heitä jotenkin sorsitaan, että aina katsotaan nuorempaan väkeen. Onko tässä jotain perää sinun näkövinkkelistä?

”Varmasti on perääkin, mutta olen onnistunut saamaan toisenlaistakin tietoa. On puhuttu anonyymistä cv:stä jossa ei ole ikää. On myös yrityksiä, jotka hakevat kokeneita työntekijöitä, laaja-alaista taustaa ja koulutuspohjaa. Esimerkiksi rakennuskonevuokraamossa – mekaanikko tai tarkastaja – siellä on hyvin erityyppisiä koneita. On suuria maanrakennuskoneita ja sitten pieniä vispilöitä ja porakoneita.”

”Ihan samalla tavalla työkoneet ovat menettäneet rajansa. Esimerkiksi Suomessa rakennuskonevuokrauksen markkina, 910 miljoonaa, siitä kolmasosa tulee muusta kuin rakentamisesta. Joka kolmas euro tulee teollisuudesta, infran kunnossapidosta, alueiden kunnossapidosta ja kun maailma palautuu, myös tapahtumista. Itse asiassa pitäisi puhua konevuokrauksesta, mutta sekään ei riitä. Rakennuskonevuokraamot tänä päivänä vuokraavat suojaa, lämpöä, valoa – ja sen lisäksi niitä koneita.”

”Työkoneasentaja on vahvasti mukana kiertotaloudessa ja tekemässä työtä jolla on merkitystä”

Konevuokraamona täytyy nostaa se, että vuokraus mahdollistaa koneen käytön eri tarkoituksiin verrattuna omistamiseen. Kurottajaa voi käyttää monenlaisiin töihin, mutta erilaisilla käyttäjillä ei ole kaiken aikaa tarvetta koneelle. Tässä päästään tärkeään kysymykseen. Vuokrauksen avulla yksittäisen koneen käyttöastetta voidaan nostaa ja konetta hyödyntää eri käyttäjien kesken.

 ”Vuokraus on itse asiassa kiertotalouden ytimessä. Paitsi käyttöaste, vuokraamosta haettu kone on aina tarkistettu ja kunnossa. Jos otetaan mökin liiterin hyllyltä kone, joka on siellä talven seissyt, ei voi tietää missä kunnossa se on. Jos ajatellaan omistamisen ja vuokraamisen suhdetta, erään tutkimuksen mukaan akkuporakone – jollainen lähes jokaisella kuuntelijalla ehkä on hyllyssä – sen todellinen elinkaaren käyttötuntimäärä on seitsemän ja puoli tuntia. Se on aika pieni, ja kone on kuitenkin hyllyssä sen viisitoista vuotta.”

”Se mikä koneiden käyttöasteissa nimenomaan kiinnostaa, on se, että digitalisaatio mahdollistaa tiedon keräämisen. Trukki joka on kolmessa vuorossa käytössä, voi näyttää, että osa kuljettajista ajaa eri tavalla. Joku kuski kiihdyttelee, jarruttelee ja törmäilee, toinen ajaa siististi ja rauhallisesti. Voidaan sitten täsmentää ajoharjoittelua tiettyjen asioiden osalta.”

”Jos ajatellaan ihan perinteistä polttomoottorikäyttöistä konetta, näillä polttoaineen hinnoilla on jo kautta vuosien tehty sitä, ettei hirveästi ylimääräisiä metrejä, mutkia tai minuutteja ajeta. Digitalisaation avulla siitä saadaan vielä enemmän ja tarkempaa dataa.”

Mitä opittavaa Suomella on muilta mailta koulutuksen ja työelämän yhdistämisessä?

 ”Kyllä jos ajatellaan jotain työkoneasentajaa; on vahvasti mukana kiertotaloudessa, on vahvasti mukana siinä, että tekee työtä jolla on merkitystä. Maataloustraktorilla tehdään meille ruokaa ja kaivinkoneella tehdään meille tiet jossa kulkea. Nosturilla tehdään kouluja ja sairaaloita. Pitää katsoa vain vähän laajemmin sitä näkökulmaa, että oikeasti se on tärkeää työtä. Ja niin kuin nämä poikkeusolot ovat osoittaneet – korjaaminen on tärkeä osa meidän huoltovarmuutta.”

Niin monia isoja teemoja on liikkeellä ja muutoksessa, että välillä tulee huoli tulevaisuudesta.  Millä mielellä katsot tulevaisuuteen Suomen, näiden toimialojen ja työn kannalta?

”Sanotaan näin, että ehkä vielä kaksi viikkoa sitten olin vähän huolissani, mutta kun olin tapaamassa opiskelukavereita 30 vuotta yliopistosta valmistumisen johdosta, ja rupesin miettimään tästä kolmekymmentä vuotta taaksepäin – on keksitty kännykät, tekoäly…

”Kun hetkeksi pysähtyy miettimään mitä on tapahtunut lähimenneisyydessä, ei tarvitse olla tulevaisuudestakaan huolissaan. Vastuullisuuteen liittyy juuri se, että on palannut usko ihmisten oppimiskykyyn, asioiden ymmärtämiseen ja hyväksymiskykyyn. Niin moni taho toimii vastuullisesti, että en ole kyllä yhtään huolissaan tulevaisuudesta.”