Renta mukana Pyhätunturin paralumilautacrossin maailmancupissa

Lumilautacrossi on arvaamaton laji. Nopeinkin laskija voi tehdä hiuksenhienon virheen, ja olla seuraavassa hetkessä naamallaan. Tämän sai Pyhätunturilla kokea myös aikalaskuja suorastaan dominoinut Team Rentan Matti Suur-Hamari lauantain ensimmäisen kaaviolaskun lähtösuoralla. Pieni lipsahdus, kaatuminen ja kilpakumppanit menivät menojaan. Lauantain kisa oli Matin osalta siinä. Doping-testin kautta syömään, saunaan ja sunnuntain starttiin valmistautumaan. Mentaalisesti vahva Suur-Hamari kuittasi könyämisen sillä, että oli hyvä saada kaatumiset pois alta tässä vaiheessa.

Teksti & Kuvat: Simo Vilhunen / simovilhunen.com

 

 

Rentalla oli jälleen ilo toimia Pyhätunturilla, Matin kotiradalla 10-12. joulukuuta 2021 käydyn paracrossin maailmancupin yhteistyökumppanina. Pyhällä huomasi, että paralumilautailu on kehittynyt viimeisinä vuosina paljon. Joukkueiden ja laskijoiden määrä on kasvanut jatkuvasti. Pyhällä uusien maiden joukkoon liittyi esimerkiksi Brasilia, jonka Pyhällä nähdyn joukkueen toinen edustaja, Andre Barbieri, on aikaisemmin kilpaillut paratriathlonissa.

2022 maaliskuussa häämöttävät Pekingin talviparalympialaiset sekä tammikuun Lillehammerin maailmanmestaruuskilpailut toivat Pyhän maailmancupin kisalähtöihin lisää panosta. Team Rentan Suur-Hamari oli jo varmistanut paikkansa, mutta esimerkiksi Matin sarjassa kilpaileva, 2014 Sochin kultamitalisti Evan Strong, metsästi Pyhältä edelleen elintärkeitä ranking-pisteitä.

 

Maailmancupin lisäksi Pyhällä järjestettiin myös kaksi Eurooppa Cupin kilpailua, jotka käytiin helpotettua lähtösuoraa lukuunottamatta samalla radalla, mutta puhtaasti aikalaskujen muodossa. Eurooppa Cupin osallistujat tavoittelevat pääsyä maailmancupiin. Osa heistä oli tehnyt kilpailudebyyttinsä vasta tällä kaudella, kuten esimerkiksi Yhdysvaltain Noelle Lambert, joka kilpaili myös kesän paralympialaisissa 100 metrin pikajuoksussa. Muutama Eurooppa Cupin kärkilaskijoista nähtiinkin Maailmancupin lähdöissä sunnuntaina.

Oli kilpailutaso kumpi tahansa, molempien päivien palkintotilaisuudet olivat täynnä riehakasta riemua, tunteikkaita tuuletuksia ja leveitä hymyjä. Kuten kilpailun vastaava tuottaja Mika Andersson Renttaaja-podcastissa sanoi;  ”tämä on huippu-urheilua, jossa jokainen haluaa voittaa, mutta monesti voittaminen on jo sitä, että tartut lähtökahvoista kiinni, olet kisassa mukana ja pääset maaliin.”

 

Toiveikkaita venytyksiä ja kulttuurihuumoria

 

Paralumilautailun edellinen kausi jäi lopulta koronan vuoksi varsinaiseksi tyngäksi, eikä pandemia ole hellittänyt vieläkään. Osittain senkin vuoksi Pyhällä laskettiin kaksi erillistä maailmancupin kilpailua. Se merkitsi myös Suur-Hamarille revanssin paikkaa.

UL-sarjassa nähtiin Pyhän ainoa miesten tuplavoittaja, Italian Jacopo Luchini, joka vastasi palkintopallilta ilmeisesti ranskan joukkueen suunnasta tulleisiin ”Forza Italia!” huuteluihin ironisella ”ee, pizza, pasta, spaghetti” -lohkaisulla. Sunnuntaina Luchinin vierellä palkintopallillla ei enää nähty toista showmiestä Mike Minoria ja tämän koiraa Dinkyä. Minor oli ehtinyt tehdä vaikutuksen yleisöön tempaistuaan viimeisestä hyppyristä näyttävän etuperinvoltin, jäätyään sunnuntaina eränsä viimeiseksi.

Sunnuntain LL1 sarjan vei päivää aiemmin hopeaan tyytynyt viiksiniekka Noah Elliot (USA) ennen Daichi Oguria (JPN). Oguri oli hyvin lähellä yllättää Elliotin takamatkalta, mutta maalikamera viimeistään paljasti, ettei japanilaisen venytys aivan riittänyt voittoon.

 

Naisten sarjassa käytiin LL1 ja LL2 luokkien yhdistetty kilpailu, jossa tuplakullan vei MS-diagnoosin vuonna 2002 saanut LL1-luokan konkarilaskija Cecile Hernandez (FRA) ennen yli parikymmentä vuotta nuorempaa Lisa Bunschotenia (NED).

Pyhällä keskusteltiin myös Pekingin paralympialaisia koskevasta päätöksestä jättää naisten LL1-kilpailu pois paralympiaohjelmasta. Useat paraurheilijat, Matti Suur-Hamari mukaan lukien, ovatkin allekirjoittaneet kirjeen, jossa vaaditaan LL1 naisille oikeutta osallistua LL2, eli lievemmän vammaluokan sarjaan. Naiset kilpailevat Pekingissä näillä näkymin vain kahdessa kilpailussa – LL2-luokan banked slalomissa ja lumilautacrossissa. Myöskään naisten UL-luokkaa ei nähdä vielä 2022 paralympialaisissa.

Paralympialaisten tarjoama näkyvyys on tärkeää koko lajin kasvun kannalta. Moni nykyisistä kilpailijoista on saanut kipinän joltain toiselta. Esikuvilla ja edustuksella on valtava merkitys.

 

Draaman mestari kuittaa kömmähdyksen

 

Matti Suur-Hamari sai sunnuntain kilpailun jälkeen twitterissä lisänimen ”master of drama”, vaikka itse kisasuorituksessa ei sinänsä kovin suurta draamaa tarjoiltu, vaan Matti nakutti karsintojen nopeimman ajan jälkeen voitosta voittoon jokaisessa lähdössä aina ratkaisevaa finaalia myöten. Matin laudan luistosta vastannut Juha Haukkala oli tehnyt ilmeisen hyvää työtä, josta Matti muisti teknikkoaan myös kiittää.

Matin valmentaja Pär Sundqvist noteerasi Matin ottaneen sunnuntain finaalissa koko viikon parhaan startin, joka siivitti Suur-Hamarin ohi tuttujen kilpakumppaneiden Ben Tudhopen ja Evan Strongin, yhteensä kahdenkymmenen laskijan joukosta.

Pyhältä jäi jälkimaku, että paracrossissa kilpailu on tällä kaudella kireämpää kuin koskaan. Tiukat marginaalit tuovat arvaamattomuutta, josta yleisön lisäksi tuntuvat nauttivan myös laskijat. Maalialueella kuultiin villejä huutoja ja tuuletuksia joskus silkasta adrenaliinista ja lumilautacrossin riemusta.

Matin sarjassa laskevan partasuisen ilopillerin, Keith Gabelin suusta olin kuulevinani sanat, jotka summaavat hyvin Pyhän kisojen sielun.

”That was racing! That was f***ing wild! Loved it!”