#18 – ”EI MUN SUL PITÄNY SOITTAA, MUT JUTELLAAN NY HETKI SIT” – JARMO MUTAN TARINA

Jarmo ”Japi” Mutta on kollegoidensa mukaan legendojen legenda. Mies jonka kaikki konevuokrauksessa pidempään mukana olleet tuntevat. Japi ei koskaan ole ollut tittelinkipeä, joten hänelle on hyvin kelvannut piirimyyjän tehtävänimike. Tuttujen lisäksi Japilla riittää tarinoita kerrottavaksi Turun murteella. Onneksi asiakkaat eivät enää tänä päivänä palauta henkilönostimia myyntimiehen kotipihaan, eivätkä vahinkosaneerausfirman miehet hae häntä kotoa keskellä yötä luovuttamaan kalustoa keikalle.

Mutta, vaikka Jarmo Mutta on suuntaamassa kohti ansaittuja eläkepäiviä, ei nimi Mutta ole poistumassa Turun Rentan yhteystiedoista. Lue juttu alta tai anna Japin itsensä kertoa Renttaaja-podcastissa miten yli 40 vuoden reissu on mennyt, ja miten tästä eteenpäin?

TALON AINOA LEIKKAAVA HUOLTOMIES

Jarmo Mutta ehti tekemään nuoruudessaan kaikenlaisia hommia ikkunanpesusta lähtien. Muutama vuosi vierähti myös Turun yliopistollisen keskussairaalan huoltomiehenä. Kahdeksankymmentäluvun loppupuolella se ura tuli sattumalta päätökseen.

”-88 ostin rintamamiestalon tästä Turun keskustan kupeesta, ja tarvitsin sen puulattiaan hiomakoneen. Lähdin sitä hakemaan paikallisesta Monivuokraamosta, ja siin sit ko ruvettiin juttelemaan, että olen ollut kahdeksankyt luvun alus konevuokraamossa töissä, niin se rupes puhumaan et tuu heille töihin? Mää sanoin et miten me nyt lähdetään toimimaan täsä sit ni?”

”Hän sanos et ensmäinen on sit et ku sää maanantain palautat koneen niin saat siit kolket prossaa alennust jos tulet töihin. Mä sanoin et toi on tosi hyvä tarjous!”

Mutta palautti maanantaina koneen, neuvotteli muut asiat kuntoon, ajeli keskussairaalalle ja täytti irtisanoutumiskaavakkeen.

”Talon ainoa leikkaava huoltomies otti loparit siin sit. Siit saakka oon ollu konevuokraukses. Nähny ylämäkii ja alamäkii. Kaikennägöst meininkii.”

”SE OLI VIIMEINEN KERTA KUN JÄNNITTI”

Mutta ei ole koskaan pelännyt töitä, eikä ihmisiä.

”Olen heittäytynyt tähän hommaan ihan täysin. Yksi sellainen hyvä tekijä mulle on ollut se, että olen ollut luotettava. Sen minkä olen luvannut olen pitänyt. Olen ollut aika paljon kontakteissa, ja mulla on tullut hyviä ystäviä tästä asiakaskunnasta. Ei ole koskaan ollut sellaisia päiviä, että olisi harmittanut lähteä töihin.”

”Silloin tuli alkuun kun piti asiakaskuntaa haalia, vähän käytettyä vapaa-aikaakin siihen, että piti pyöriä näiden ihmisten kanssa tuolla. Ei sitä kovin hyvällä aina katottu tuolla kotona, mutta hauskaa se on ollut.”

”Ei mua jännitä mennä ihmisten tykö. Ei oo koskaan ollut sellaista. Tosiaankin silloin kun aloitin Monivuokrauksessa 1989, olin ollut kaksi kuukautta tiskillä myymässä, niin mut siirrettiin toimipisteen esimieheksi, ja olin ollut kolme kuukautta töissä kun tuli ensimmäinen messumatka. Silloinen aluepäällikkö ilmoitti, että hän ei pääsekään tulemaan – hoida paletti. Meitä oli 50 henkilöä, niin ole sitten matkanjohtajana siinä…”

”Se oli viimeinen kerta kun jännitti.”

Lama-aikana ei aina hymyilyttänyt. Mutta kertoo, että 1992 kun kassaan tuli viisikymmentä markkaa, se piti kiikuttaa pankkiin, kun silloista työnantajaa koitettiin pelastaa. Konkurssi tuli, ja liiketoiminnan osti uusi omistaja. Mutta kertoo hänen etunaan olleen hyvät välit Turku-Paimio -moottoritien mestareihin. Se piti puljun pystyssä.

”Olin silloin toimipisteen esimiehenä, ja meillä ei ollut varsinaista myyntimiestä. Tein toimipisteen esimiehen työn ohella myyntityötä, eli kun oli paikka, niin heitin tavarat kuorma-auton lavalle, ja ajoin työmaalle, niin pääsin morjestamaan mestaria. Siinä piti hyödyntää näitä juttuja.”

EI MENNÄ MIKKÄ OHJEKIRJA KANS TYÖMAAL

Mutta pitää myyntityössä tärkeänä sitä, että on tavoitettavissa ja pitää sen mitä lupaa.

”Ei mennä mikkä ohjekirja kans työmaal ja lueta sii seljä taka ohjei, vaa kyl siin pittä oppii tuntemaa se asiakas.”

Pitää siis olla tunneälyä ja tilannetajua? ”No aika paljo juu”, vastaa Mutta.

1990-luvun puolivälissä päätettiin, että yritykseen tulee erillisiä myyjiä. Mutta sai hienon tittelin aluemyyntipäällikkö, ja alkoi keskittymään tittelinsä mukaisesti myyntihommiin. Aina ei välttämättä tullut pysyttyä omalla alueella.

Pitkät asiakassuhteet voivat olla henkilökohtaisia. Mutta kertoo, että hänellä on edelleen joitain samoja asiakkaita 80-luvun alusta.

”Jostain ne kaivaa aina. Onhan niitä menetettykin, mutta varsinkin nämä reissu-ihmiset, jotka tulevat Turkuun, kyl ne yleensä soittaa samantien. Ne tietää mistä saa apua ja miten homma on pyörinyt.”

”Täähän on suhteiden luontia. Ja kun olet saanut suhteet luotua, niin sitten pidät niistä kiinni. Sitten kun alkaa olemaan hiljaista niin soittelet ja kyselet, että mitä kuuluu.”

”Se on se aina paras kontaktiaika, kun liikut auton kanssa vähän pitempää reissua. Matkalla tulee aina sellaisia välähdyksiä, että enpäs ole vähään aikaan jutellut tuonkaan kanssa.”

”Mä aloitan aina, että ei mun sul pitäny soittaa, mut jutellaa ny hetki sit”, Mutta hörähtää.

”Kaikkein eniten tykkään kun saan olla ihmisten kanssa tekemisissä, se on upeaa, ja jos joudut tekemään vähän enemmän töitä ja saat sen onnistumaan, niin se on tosi hieno tunne.”

Mutta muistelee, että joskus entisaikoina hänen asiakkaillaan oli sellainen tyyli, että omakotitalon eteen ja pihaan ilmestyi sunnuntaisin aina koneita, ettei tarvitse maanantaina tuoda. Parhaimmillaan kadun varressa oli kolme henkilönostinta.

”Sitten rupesin sanomaan, että mää en ota sitä tavaraa enää vastaan. Hoitakaa jollain muulla keinolla.”

Mutta tykkää itsekin eniten ihmisistä joiden kanssa voi heittää läppää ja joiden kanssa asiat lähtevät rullaamaan. ”Ei asioita pidä ottaa liian vakavasti tai tehdä liian vaikeasti.”

Mutta myöntää että pyyhkeiden saaminen käy joskus luonnon päälle. Se liittyy ehkä siihen, miten hän on tottunut töitä tekemään – koko sydämellään.

”Olen jopa joskus saanut siitä esimieheltä nuhteita, että ei kannata luoda niin henkilökohtaisia suhteita. Mulla on edelleen kaksi asiakasta joiden lasten kummisetä olen.”

JAPIN PIZZA FANTASIA

”Joillain se myyntityö perustuu paljon enemmän tekniseen tuotetietouteen. Oon sitä sanonut tuolla palavereissa, että me ollaan vähän tuollainen pizza fantasia, jossa on erilasia täytteitä. Jokaisesta täytteestä me tiedetään jotain, mutta ei me tiedetä kaikkea, ja se täytyy antaa meille anteeksi.”

”Mun täytyy sanoa, että Rentassa tämä tuotetuki on toiminut tosi hyvin. Tarvittaessa tuotetuki tulee tänne Turkuun ja mennään asiakkaan tykö. Jos joku isompi kauppasysteemi on ollut, vaikka työmaatilojen suhteen, niin kyllä mä olen Korhosen Jarin saanut tänne paikan pääl tai sitten itse ajanut Tuusulaan, ja selvitellään ne ihan nenäkkäin. Se on paljon helpompi kuin jossain puhelimessa.”

”Renta on ollu todella mielenkiintoinen. Vähän alkuun oli sellaisia haasteita ettei meinannut tavara riittää. Me vähän niinku yllätettin kaikki sillä, että miten tämä Renta lähti pyörimään. Saatiin liikevaihto nostettua ja saatiin asiakkaita. Tänne Turun seudulle tuli uusia rakennusliikkeitä, ja saatiin niitä kontaktoitua hyvin.”

Mutta luettelee omasta perspektiivistään useampia syitä sille, miksi Renta lähti niin hyvään lentoon.

”Meillä hintataso oli ihan ok. Ei ollut byrokratiaa, saatiin käyttää omia aivoja. Tietty mikä ihastutti, oli että kun veit jonkun koneen työmaalle, niin se oli kuin uusi. Aikataulut piti. Tavara oli priimaa. Ja hienosti saatiin, että jos joku tavara tarvittiin mitä ei ollut niin saatiin hankkia semmoinen. Ei ollut niin, että lähetät anomuksen, ja kesti puoli vuotta että sai sen takaisin.”

YKSI MUTTA LÄHTEE NIIN TOINEN TULEE

”Tavallaan on haikea olo ja toisaalta helpottunut olo. Mä olen Rentalle ikuisesti kiitollinen että olen saanut tämän mahdollisuuden tulla töihin. Tää on ollut upea matka. On ollut hieno huomata kollegoista ja työntekijöistä ympäri Suomen, että firmassa on tosi hyvä henki päällä. Haluan toivoa onnea kaikille jätkille ja tytöille, ja kiittää että olen saanut työskennellä teidän kanssa.

”En mä tiedä mitä muuta tässä pitäisi sanoa… Kanta-asiakas musta tulee kun rupean remppaamaan mun Itä-Suomen plantaasia – mutta mitään en maksa”, Japi nauraa.

Mutta, vaikka Jarmo Mutta on jäämässä eläkkeelle, ei suvun tarina Rentassa ole vielä tässä.

”No joo, poika tuli oliko se kolme vuotta takaperin kesäpojaksi niin sanotusti, mutta se sai homman niin hyvin haltuun, että sai vakituisen työpaikan tässä. Kauppa kävi kuitenkin niin hyvin että me tarvittiin työvoimaa lisää.”

”Sitten kun olin puhunut, että jos kaikki käy hyvin niin lopetan nämä hommat tämän kevään aikana. Sitten poika soitti yksi perjantai, ja ilmoitti että hän hyppää nyt mun saappaisiin täsä. Että hänestä tehtiin aluemyyntipäällikkö.”

”Olen sanonut, tuolla työmailla että jätkä hoitaa jatkossa. Turha teidän on luulla. Yksi Mutta lähtee, niin toinen tulee.”

”Olin tosi onnellinen, niinkuin isänä nyt voi olla. Mitä mä oon kuullu niin ei se ihan yhtä hyvä ole kuin mä, mutta… tässä on hyvä myyntitiimi. Mitä mä tosa kuunnellu olen niin läppä lentää ja hommat hoituu.”

”Ei tarvi pojasta hävetä. Kova jätkä.”

Studioisäntä:
Simo Vilhunen

Vieras:
Jarmo Mutta