#10 – Paralumilautailija Matti Suur-Hamari – Team Renta

Matti Suur-Hamari on maailmanmestari, X-Games -voittaja sekä 2018 paralympialaisten kultamitalisti lumilautailun paracrossissa. Suur-Hamari on aina rakastanut vauhtia ja adrenaliinia.

2009, Matin elämä muuttui kertarysäyksellä kun Suur-Hamari menetti vasemman jalkansa moottoripyöräkolarissa. Matti ei luovuttanut, vaan nousi idolinsa Evan Strongin esimerkin inspiroimana takaisin lumilaudalle – ja lopulta isoimpiin kilpailuihin Strongin rinnalle ja ohi.

Matti on voittanut SM kultaa myös boardercrossissa. Suur-Hamarista on myös sanottu, että merkitys koko suomalaiselle paraurheilulle on suuri. Fysiikkavalmentaja Hanna Leveelahti on puolestaan sanonut että Matilla on yksi huippuominaisuus: ”Tietynlainen reikäpäisyys.”

 

Vauhti vahvuutena pienestä pitäen

Nykyisin Rukalla, Kuusamossa asusteleva Matti kertoo olevansa identiteetiltään Imatran poikia. Saimaan maisemissa tuli kokeiltua monenlaista tekemistä ja lajia kartingista uintiin. Lumilautailu oli yksi Matin harrastuksista. Suomalaiset laskijat ovat menestyneet maailmalla varsin hyvin, mutta pääosin temppuihin perustuvissa kilpailuissa. Matti tajusi jo nuorena, että volttien heittelyn ja kaiteiden kolistelun sijasta hänen lahjansa pääsivät oikeuksiin kovissa käännöksissä.

”Kyllä siellä kavereiden perässä mentiin, ja vaikka tuli välillä aika pahojakin pannuja, ei se menoa haitannut. Kaikki reilit vedettiin, mitä kaveritkin, mutta ei ehkä sillein niin onnistuneesti. Aina ihmettelin että miksi tää ei oikein lähde. Mutta sitten kun lähdettiin laskemaan vauhtimäkeä, niin jo silloin junnuna se tuntui omimmalta jutulta. Siitä löysi sen parhaan fiiliksen. Kaverit menivät naama lumessa ja itse ihmettelin, että ei tää kääntyminen nyt näin vaikeeta voi olla. Jo juniorina löytyi se oma vahvuusalue. Se oli se vauhdin hurma joka vei”, Matti kertoo.

Kilpailuradoille Matti kuitenkin päätyi vasta onnettomuutensa jälkeen. Ensin Suur-Hamari lähti urheilun sijasta toisen intohimonsa, eli musiikin, perään. Esitysteknikon koulutuksen kautta mies päätyi kiertämään pizzerian nurkkia, teattereita sekä festarilavoja. Televisiotuotannot tulivat niin ikään tutuiksi ääniteknikon roolissa.

Suurin ja pitkäaikaisin projekti Matille tarjoutui kun hän 2004 hyppäsi Viikate-yhtyeen keikkabusiin. Matti myöntää, että vaikka rock-kiertueella välillä sattuuu ja tapahtuu, on glooria toiminnasta kaukana silloin, kun jostain Pohjanmaan perältä lähdetään painamaan aamuneljältä kotia kohti.

 

Jalka murskaantui, toivo ei

Kesken Viikatteen kesäkiertueen, vuonna 2009, kävi kova rysäys. Matti vammautui pahassa moottoripyöräonnettomuudessa, 23-vuotiaana. Sairaalassa vasen jalka jouduttiin amputoimaan polven alapuolelta. Onnettomuuteen liittyneet hetket Matti on kertonut moneen kertaan, eikä asiasta puhuminen ole Matille vaikeaa. Suur-Hamari onkin todennut saaneensa lopulta enemmän kuin mitä menetti. Tästä Matti saa kiittää oman sisukkuutensa lisäksi ystäviä, jotka eivät hylänneet vaikealla hetkellä.

”En ole tainnut tätä hirveän usein sanoakaan, mutta kyllä mie sanoisin, että se on ollut yksi iso, vahva, eteenpäin vievä viesti mitä silloin Viikate-yhtyeen jäseniltä tuli: ei haittaa vaikka Matilla ei olisi jalkaakaan. Jos mielenkiintoa on, niin ei muuta kuin takaisin keikkabussiin. Sitten vaan palkataan lisää henkilökuntaa kantamaan noita kamoja.”

Ystävien, perheen ja Viikate-yhtyeen tuesta oli suuri apu Matin kuntontumiseen. Suur-Hamari palasi riittävästi kuntouduttuaan keikkailun pariin, ja oivalsi siellä, ettei vamma ollutkaan niin iso este. Tavaroiden nostelukin sujui lähes entiseen malliin.

”Kun tuoreena oli tämä elämän muutos, niin mie nuorena kävin sitä ajatusta läpi, että mites tästä nyt oikein sitten eteenpäin ponkaistaan? Mie olin 23 vuotias silloin. Kyl mie mietin, että kyl täst pirun pitkä elämä tulee, jos mie alan tässä katkeroitumaan ja masentumaan. Et, se on helpompi tie vain lähteä ennakkoluulottomasti päin tätä uutta asiaa, tekemään ja yrittämään niitä omia intohimoja.”

”Eihän ykkösellä ole mikään menny maaliin. Kyllä siinä on tarvinnu sitkeyttä, ja tietynlaista tyhmyyttäkin – että vain hakkaa päätä seinään, menee ja yrittää aina uudestaan. Nyt kun kattoo tätä elämää taaksepäin, niin on saanut niin älyttömän hienoja kokemuksia, ja päässyt sellaisiin paikkoihin mihin en ikinä elämässä uskonut pääseväni tai joutuvani.”

 

Paraurheilussa ei pienestä nillitetä

Jokaisella paraurheilijalla on oma tarina takanaan, mikä tekee jo kisaportille pääsemisestä saavutuksen sinänsä. Tämä näkyy ja tuntuu myös yhteisöllisessä tunnelmassa kisapaikalla. ”Kyllä siellä on se tekemisen ilo tosi kova. Eikä siellä kukaan viitsi hirveän pienistä asioista alkaa nillittämään”, Matti kertoo.

Matti pohtii, että onnettomuus ja sitä seurannut prosessi laittoi kehon lisäksi myös elämän arvoja uusiksi. Hän myöntää olleensa urakeskeinen ja stressanneensa sitä sun tätä, ja missä on esimerkiksi viiden vuoden päästä?

”Sitten yhtäkkiä kun katselee itseään sairaalan pedissä ilman toista jalkaa – mikä ei todellakaan ollut niissä suunnitelmissa – sitä jotenkin tajusi sen asian, että tätä maailmaa on ihan turha stressata ihan loputtomiin.”

Matti kertoo ymmärtäneensä, että pitää nauttia siitä mitä tällä hetkellä on, ja pitää löytää ne ilon ja onnistumisen asiat tämän hetkisestä elämästä. Tavoitteita ja unelmia pitää olla, mutta niissä ei kannata elää koko ajan ja sokeutua olemassa olevalta elämältä.

”Asia voi olla aivan täysin eri huomenna, tai tunnin päästä.”

 

Jääräpäätä seinään kunnes menee läpi

Onnettomuuden jälkeen kesti yhdeksän kuukautta ennen kuin Matti sai jalkaansa ensimmäisen proteesin. Jalka vaati korjausleikkauksia ja leikkaushaavojen parantuminen otti aikansa. Jalaton ihminen on kadulla kulkiessaan ainaisten katseiden kohteena. Nykyään Matti on siihen tottunut, mutta alussa asia vaati ajatustyötä. Matti päätti kohdata tilanteen suoraan.

”Silloin alkuvaiheessa päätin vain, että kun tämä jalka ei takaisin nyt kasva, ja minun on vain opittava olemaan ja hyväksyttävä itseni sen amputoidun jalan kanssa. Heitin itseni kylmään veteen, ja vaikka miulla ei ollut proteesia, niin lähdin vain keppien kans kinkkailemaan kaupungille. Heitin itseni ihmisten katseiden alle – ja kyllähän se aluksi tuntui tosi pahalta. Ihmiset tuijottavat ja he tuijottavat siksi, että mulla ei ole jalkaa. Ei he pahaa tarkoita. Se on enemmänkin mielenkiintoa.”

”Koen, että jos en olisi itselle tietynlaista siedätyshoitoa tehnyt, eli mennyt, tehnyt ja yrittänyt olla oma itseni, olisi ollut äärettömän vaikeaa vaikka sen yhdeksän kuukauden jälkeen lähteä sitä ihmisten ilmoille harjoittelemaan.”

Nykyään Matti ei juuri tiedosta ihmisten katseita, mutta kertoo kokemuksesta, että asian käsittely ei ole varmasti kenellekään vammautuneelle helppo paikka.

Ensimmäiset pari vuotta Matilla oli päällä selvitymismoodi ja suuri tarve todistaa, että pystyy tekemään asioita. ”Se oli aika jääräpäistäkin touhottamista silloin alkuvaiheessa”, Matti naureskelee.

Koska Matilla ei aluksi ollut hajuakaan, mitä sääriamputoitu ihminen voi tehdä, hän alkoi etsimään tietoa internetissä. Löydettyään videoita, joissa Evan Strong lumilautailee, skeittaa ja kiipeilee, Matti sanoi ymmärtäneensä että hänkin pystyisi joku päivä samaan!

”Siitä lähtiki sellainen seinään pään hakkaaminen käyntiin. Kun riittävän kovaa lyö sitä päätä seinään, niin jossain vaiheessa se sitten läpi menee. Sen lauseen olen saanut myös itse todistaa”, Matti nauraa.

 

Kuuntele Renttaaja-podcastin jaksosta #10 Matin tarina ja ajatuksia urheilusta sekä elämästä – miehen omin sanoin.

Podcastissa käydään läpi esimerkiksi miten ensimmäinen lasku sujui onnettomuuden jälkeen? Miten Matti päätyi Sochin paralympialaisiin villillä kortilla? Mistä johtui Sochin kisojen epäonnistunut suoritus, ja mitä Matti siitä ajattelee? Mikä ratkaisee menestyksen lumilautacrossissa? Saako kilpakumppania tönäistä mutkassa? Mikä ero on paralympilaisissa ja X-Gamesissa? Miten kotiväki suhtautuu Matin urheilumenestykseen? Mikä tilanne uran suhteen on nyt? Mikä on Team Unicorn? Paljonko nousee penkistä? Onko joku laji mitä Matti ei pysty harrastamaan?

Matti kertoo myös tulevaisuuden tavoitteistaan ja luo katsauksen helmikuun puolivälissä 2021 laskettavaan Pyhän maailmancup-kilpailuun. Kilpailua tullaan seuraamaan Rentan Instagramissa, joten kannattaa laittaa sekin seurantaan.

 

Studioisäntä:
Simo Vilhunen

Vieras:
Matti Suur-Hamari (@mattisuurhamari)

Podcastin voit kuunnella sivujemme lisäksi:

Spotify | iTunes | SoundCloud | Google Podcast | Youtube