Anita Korva

Team Renta

”Tykkään tehdä omalla lailla asiat, enkä matkia muita”

Anita Korva tulee urheilullisesta perheestä, ja kertoo kokeilleensa lapsena monia eri lajeja. Avoimena ja rehellisenä tunnettu lahjakas hiihtäjä kertoo olevansa tekevä ihminen joka nauttii luonnosta. Se selittää osittain valinnan lähteä vapaaehtoiseksi armeijaan. Anita on oman tiensä kulkija.

Maastohiihdon pariin Anita päätyi kotikylän seuran harjoitusten kautta. ”Hiihto tuntui lajilta, jossa sai kokonaisvaltaisesti haastaa itseään ja harjoittelu oli tosi monipuolista. Tuli olo että haluaa kokeilla mihin asti rahkeet riittävät.” Päätös kypsyi lopullisesti Anitan vaihdettua seuraa, ja alettuaan päivittäisen harjoittelun.

Hiihtäjän vuosi koostuu usemmasta jaksosta. Talvi on kilpailukausi, joka kertoo tehdyn työn tuloksen. Varsinainen kova työ tehdään harjoittelukaudella, joka käynnistyy toukokuulla. Kesällä harjoittelumäärät ovat kovia ja syksyä kohti tehoja lisätään. Peruskuntokausi sisältää rullahiihtoa, juoksua, pyöräilyä ja uintia. Anita kertoo pitävänsä harjoittelun monipuolisuudesta. Vaihtelevuus pitää mielenkiintoa yllä. On kiva, ettei ole pakko tehdä vain omaa lajia.

”Monipuolisesti tarvitaan voimaa ja nopeusominaisuuksia. Hiihdon puolella tärkeimpinä ovat kuitenkin kestävyys ja hapenottokyky. Kaikkia pitää yrittää kehittää vuoden aikana”, Korva toteaa.

”Tykkään tosi paljon juosta. Vuokatissa lähtee mahtavat polut. Ei tarvitse kiertää samoja reittejä ja pääsee luontoon.”

Vaihtuvat maisemat ja maastot lisäävät mielekkyyttä harjoitteluun. ”Hiihdossa tekniikkaa täytyy muuttaa tilanteen mukaan, mikä vaatii tietysti myös kisatilanteessa päätä ja ajattelua”, Korva luonnehtii.

”Hiihto on äärimmäinen laji”

Anita kertoo, että sekä kisoissa että harjoittelussa kysytään kanttia. Ammattilaisena harjoittelumäärät ovat kovia ja väsymys on välillä kovaa. Pahaa oloa pitää kestää, ja luottaa siihen että se kehittää.

Anita myöntää, että huippu-urheilijan ajatusmaailmaa ei välttämättä ihan jokainen ymmärrä. ”Olen itsekin miettinyt joskus, että mitä pahemmalta tuntuu, sitä paremmalta tuntuu – tosin aina en sitä allekirjoita.”

Kovaa harjoittelua kestää, kun tietää sen näkyvän kilpailukaudella.

”Jos ei koskaan menisi loppuun asti vaan aina siellä mukavuusalueella, olisi kilpailutilanteessa helppo tietää mistä johtuu jos homma ei toimikaan. Ei tulokseen voi olla tyytyväinen, jos ei yritä täysillä.”

Kysymystä omista vahvuuksista Anita pitää haastavana. Hän kertoo, että tasapainoisen hyvät hiihtäjän ominaisuudet – eli toisin sanoen heikkouksien puute – ja paineensietokyky ovat riittäneet nuorten sarjoissa.

Aikuisten kisoissa vastus kovenee. Voimapuoli ja kilpailijan mentaliteetti ovat molemmat Korvalla kunnossa.

”Ei ole tarvinnut sitä hirveästi miettiä, vaan kun on tullut painetta ja isommat kisat, se tulos on sieltä automaattisesti tullut paremmin kuin pienemmissä kisoissa.”

”Olen sellainen oman tien kulkija”

Hiihtäjä ei tunne kisoissa yleisön painetta. Oma suoritus on keskiössä. Anita kertoo tykkäävänsä tehdä asiat omalla tavallaan, eikä halua matkia muita.

”Yhteislähtötilanteessa ja sprinteissä joutuu tietysti seuraamaan mitä muut tekevät ja sen pohjalta tekemään omaa juttua. Väliaikalähdöissä ja reenaamisessa luotan valmentajaan ja omaan tekemiseen. Totta kai jos joku yhtäkkiä nostaa tasoa hirveästi, olisi mielenkiintoista tietää mitä he tekevät. Se on kuitenkin huhupuheiden varassa monesti, joten en ole sitten seurannut niin hirveästi mitä muut tekevät.

Anita kertoo, että penkkiurheilu ei ole nuorempana kauheasti kiinnostanut. Varsinaisia esikuvia hänellä ei ole, sillä vinkkejä voi ottaa monesta lähteestä.

Anita mainitsee Marit Bjørgenin esimerkkinä menestyksekkäästä hiihtäjästä, jota lihaksikas vartalo ei ole hidastanut. ”Sitä on haastettu välillä, että ei saa urheilijalla olla lihasta. Näyttää ainakin, että hänellä se on toiminut aika hyvin. Siinä mielessä voin itsekin olla huoletta”, Korva tuumaa.

”Olen tosi tekevä ihminen, ja tykkään ulkoilmasta. En hirveästi tykkää istua sisällä, tietokoneella tai koulun penkilläkään.” Kaikenlaisen urheilun lisäksi Anitaa kiinnostaa esimerkiksi ruuanlaitto, ompelu, laskettelu, metsästys ja luonnossa liikkuminen.

Urheilun rinnalle ammatti – ehkä armeijasta?

Anita Korva kävi vapaaehtoisena varusmiespalveluksen Kainuun Prikaatissa. Hän kertoo ajatuksen urheilualiupseerin virasta kiehtoneen.

”On ollut vaikeaa olla pelkästään urheilija. Kaipaan arkeen jotain muutakin, ja urheilualiupseerin virka mahdollistaisi huippu-urheilun ja ammatin yhdistämisen. Olen metsähenkinen ihminen, joten halusin nähdä millaista armeijassa on. Miksei sitten töihinkin?”

”Palveluksen alku oli mukava ja juuri sellainen kuin odotinkin. Loppuaika on ollut vähän rauhallisempaa. Toki ymmärrän, että tämä on pyritty tekemään urheilijalle helpoksi, ja siitä kiitos puolustusvoimille! Hyvä kun on jäänyt meille harjoitusaikaa, mutta aika paljon sai makoilla punkassa.

”Nyt kun tulin vapaaehtoisena, ja olen tottunut siihen, että välillä on rankkaa, voi sanoa että olisin kaivannut enemmän haasteita välillä. En kuitenkaan kadu yhtään, ja olen tyytyväinen että pääsin kokemaan ja näkemään millaista tämä homma oli.”

”Avoimuutta ei pitäisi paheksua”

Anita on oppinut rohkeutta vuosien varrella, ja käyttää nykyään aktiivisesti sosiaalista mediaa ja nettisivujaan kertoakseen kuulumisiaan ja ajatuksiaan.

”Somesta on tullut mulle helppo tapa tuoda itseäni julki. Aikaisemmin olin ujompi. Nyt julkisuuden myötä on tullut myös negativiisia puolia esiin, mikä on laittanut miettimään tarkemmin mitä sinne laittaa. Edelleenkään en jaksa pelätä, vaan laitan sinne omia ajatuksiani mitä juuri sillä hetkellä koen. En oikein ymmärrä miksi pitäisi pitää asioita piilossa? Jos minulta jotain kysytään, yleensä annan siihen vastauksen ja kerron mielipiteeni. Eipä siinä mitään.”

Korvan mielestä kaikilla on lupa toimia julkisuudessa miten parhaaksi katsovat. Kuinka avoin haluaa olla, on jokaisen oma asia.

”Monet hiihtäjistä joita seuraan ovat vähän värittömiä. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua olla esillä ja näyttää persoonaa. Siinäkään ei ole mitään pahaa. Itse olen vähän erilainen, ja olen siitä saanut kiitostakin paljon, että erotun joukosta positiivisesti. Se ei ole mitenkään suunniteltua tai strategista, vaan olen ihan oma itteni aina ollut. On ollut mukava kuulla, että moni näkee sen positiivisena.”

”Minusta avoimuutta ei pitäisi paheksua tai syyttää huomion hakemisesta jos ottaa asioihin kantaa. En ole osannut arvatakaan että tietyistä jutuista päätyy otsikoihin.”

Anita Korva haluaa olla rehellinen ja pystyä seisomaan sanojensa takana. Samaa hän arvostaa muissakin.

”Ehdottomasti pitäisi voida tuoda asioita rohkeammin esille, jos on jotain mieltä.”

Rehellisyys ja avoimuus ovat tärkeitä tekijöitä luottamuksen syntymiseksi. Luotettavista ihmisistä kysyttäessä ensimmäisenä Anitan mieleen tulee lukioaikojen valmentaja ja nykyinen suksihuoltaja Esko Paavola. ”Ei tarvitse pelätä. Esko tulee aina kisoihin ja laittaa suksen kuntoon. Jos Eskolta kysyy neuvoa niin sen varmasti saa.”

Rentan ja Anitan yhteistyö on keväällä 2020 vielä hyvin tuore asia. ”Olen ymmärtänyt, että Renta on urheilijaläheinen kumppani. Se on todella mielekästä päästä tekemään yhteistyötä sellaisen kumppanin kanssa, jolle yhteistyö on muutakin kuin joku lappu rintaan. Sellaisesta tulee urheilijalle parempi olo, ja sellainen fiilis että ollaan oikeasti osa tiimiä. Se on erittäin tervetullutta”, Korva toteaa lopuksi.

Anita Korva

Syntymäaika: 12.4.1999

Laji: Maastohiihto

Seura:
Kainuun Hiihtoseura

Saavutukset
SM-pronssi:​ Imatra 2019, 10 km kilpailu
Nuorten MM-pronssit – Lahti 2019: perinteisen tyylin sprintti, vapaan tyylin 5 km & perinteisen tyylin 15 km yhteislähtö
Nuorten MM-pronssi – 2018: perinteinen hiiihtotapa 5 km
Parisprintin SM-hopeaa: Vantaa 2018, Anne Kyllösen parina
Viestin SM-kulta: Taivalkoski 2018 & Imatra 2019
Anita somessa